Suunnittelun juupas-eipäs

Opettajien kokemia suunnitteluopetuksen haasteita ja erilaisia näkökulmia haasteiden ratkaisemiseksi.

​

Aika ei riitä suunnittelun opetukseen.

​

​

Ei määrä, vaan laatu. Oppilaan ei välttämättä tarvitse toteuttaa montaa projektia lukukauden aikana. Yksi hyvin suunniteltu ja toteutettu yksilö- tai yhteisprojekti on parempi kuin monta hutaistua tekelettä. Niinpä puoli vuotta voidaan hyvin käyttää yhteen projektiin. Oppilaat ja vanhemmatkaan eivät enää odota, että käsitöissä syntyy useita tuotteita.

 

Kun työ jaetaan erilaisiin osioihin, opitaan myös erilaisia tekniikoita. Yksi työ ei siis tarkoita vain yhden taidon oppimista.

 

Suunnitteluopetusta on monenlaista. Suunnittelutehtävät voivat olla nopeita, eikä niihin välttämättä tarvita paljoa aikaa. Nopeilla tehtävillä voi myös aktivoida luokkaa ja tehtäviä yhdistää arviointiin.

 

Suunnittelu itsessään voi olla käsityötuntien tavoite. Tällöin ei valmisteta kokonaista tuotetta, vaan tehdään kokeilu tai prototyyppi. Ajatus voi tuntua radikaalilta, mutta kouluissa, joissa tätä on kokeiltu, tulokset ovat olleet positiivisia. 

​

​​​

 

Suunnittelu on vaikeaa oppilaille.

​

​

Suunnittelu itsessäänkin on taito. Paitsi, että se on käsityötaito, on se myös opetussuunnitelman mukainen laaja-alainen taito, joka on hyödyksi muillakin elämän osa-alueilla. Suunnittelutyön edellyttämä tutkimustaito ja ideoiden tuottaminen ovat tärkeitä työelämätaitoja.

 

Kuten tekniikoita, suunnittelun taitojakin pitää harjoitella. Taidot kehittyvät ikätason mukaisesti. Suunnittelu on väistämättä erilaista kolmosella kuin seiskalla. Pienillä oppilailla rajoitteita on enemmän ja valinnanvapautta vähemmän. Tehtävän vapaus kasvaa taitojen myötä.

 

Liian avoin suunnitteluongelma onkin haastava ja epämotivoiva tehtävä oppilaalle. Opettajan tehtävä on pilkkoa suunnittelutyötä pieniksi palasiksi ja varmistaa, että oppilas saa riittävästi suunnittelun virikkeitä.

 

Eri materiaaleilla työskentely on tärkeää eikä pelkkään piirtämällä suunnitteluun tarvitse tukeutua. Paitsi, että se on liian haastavaa tottumattomalle oppilaalle, on piirretyn suunnitelman ja todellisten mahdollisuuksien välillä usein melkoinen epäsuhta. Materiaalinen suunnittelu ja prototyypit antavat oppilaalle usein todenmukaisemman käsityksen tulevasta tuotteesta.

 

Riskinotolla ja epäonnistumisellakin on merkitystä. Oppilailla ja myös opettajilla on usein paineita hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi. Virheet ovat mahdollisuus eikä produkti ole kaikki kaikessa.

​

​

Oppilaat eivät ole motivoituneita suunnitteluun vaan haluaisivat panna hihat heilumaan itse käsityön parissa.

​

​

Suunnittelussa on tärkeää korostaa koko prosessia. Suunnittelu ei saa olla pakollinen paha ennen “oikean” työn aloittamista. On hyvä muistaa, että oppilaat tehdään tietoisiksi suunnittelusta työvaiheena vain opettajan puheen kautta. Oleellista suunnittelun opetuksessa on tuoda sen tuottamia hyötyä koko oppilaan myöhempää elämää ajatellen.

 

Oppilaille voi mahdollisuuksien mukaan sallia etenemisen omaan tahtiin ongelmanratkaisun ja tutkivan oppimisen hengessä. Jos oppilas haluaa edetä projektissaan rakentelun kautta, hyvä niin!

​

Näyttelyt ja kilpailut voivat auttaa oppilaita hahmottamaan suunnittelun merkityksen. Niissä oppilaiden suunnitelmat pääsevät konkreettisesti esille.

​
 

Suunnitteluun kuluu materiaaleja ja se tuottaa roskaa.

​

​

Vaikka käsityönopetuksen määrärahat olisivatkin vähäiset, on erilaista kierrätysmateriaalia rajattomasti saatavilla. Kierrätyskeskukset ja erilaiset yritykset antavat mielellään materiaalia koulujen käyttöön. Myös vanhemmilta voi löytyä kaikenlaista. Nämä muuten ehkä roskiin päätyvät materiaalit soveltuvat loistavasti suunnitelmien tuottamiseen.

 

Kun aikaa käytetään enemmän yhden projektin valmistamiseen, riittää materiaaleja myös suunnitteluun.

 

Valitettavan usein oppilaan valmis käsityötuote päätyy roskiin, sillä se ei vastaa oppilaan odotuksia. Hyvin suunnittelemalla voidaan osaltaan varmistaa, että oppilaan lopputulos, produkti on hänelle merkityksellinen. Tällöin suunnitteluun käytetyt materiaalit voivat päätyä roskiin ja itse käsityötuote saa ansaitsemansa arvon.

​

Käsityötieteen professori Pirkko Anttila on myös todennut: "Ei käsityön tehtävä ole luoda tavarataivasta, vaan kasvattaa ehjiä, kokonaisia ihmisiä."