Mitä suunnittelu on ?
Suunnittelu osana käsityön uutta opetussuunnitelmaa
Uusi perusopetuksen opetussuunnitelma painottaa oppiainerajat ylittävää ilmiölähtöistä opetusta. Käsityössä tavoite näkyy käsityön tutkivana, keksivänä ja kokeilevana otteena. Lisäksi uuden opetussuunnitelman mukainen käsityö on monimateriaalinen oppiaine, jossa toteutetaan käsityöilmaisuun, muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa toimintaa. Opetussuunnitelmassa monimateriaalisuus tarkoittaa käsityön materiaalien kokeilemista, testaamista ja mahdollista yhdistämistä.
Käsityö-oppiaineen tehtävänä on ohjata oppilaita kokonaiseen käsityöprosessin hallintaan. Tähän kuuluu tuotteen tai teoksen itsenäinen tai yhteisöllinen suunnittelu, valmistus ja oman tai yhteisen käsityöprosessin arviointi. Uuden opetussuunnitelman myötä myös tuotteen kokonaisen käsityöprosessin ensimmäiset vaiheet, ideointi, suunnittelu ja kokeilu on nostettu näkyväksi.
Vaikka edeltäväkin opetussuunnitelma on ohjannut kokonaisen käsityöprosessin hallintaan, on opetuksessa käytännössä keskitytty tuotteen valmistamiseen. Erityisesti suunnittelun opettaminen koetaan käsityönopettajien keskuudessa haastavaksi ja opetuksessa turvaudutaan helposti valmiisiin malleihin ja ohjeisiin. Koulujen väliset erot suunnitteluosaamisessa ovat suuria ja tutkimusten mukaan useamman kuin joka viidennen koulun oppilailla ei ole tieto- ja taitopohjaa käsityön suunnittelun osa-alueilla.
Mitä on suunnittelu käsitöissä?
Suunnittelu antaa pohjan käsityötuotteen valmistukselle. Suunnittelun taidot kytkeytyvät myös opetussuunnitelman laaja-alaisen osaamisen taitoihin. Suunnittelun avulla oppilas oppii mm. ajattelun taitoja, monilukutaitoa sekä työelämä- ja yrittäjyystaitoja. Siksi suunnittelun opetukseen tulee kiinnittää huomiota.
Käsitöiden suunnitteluprosessiin liitetään usein mystifioiva leima; suunnittelu vaatii erityistä luovuutta. Todellisuudessa luovuutta on meissä jokaisessa ja suunnittelu vaatii oppilaalta vain ohjattua ajatustyötä. Onnistunut suunnitteluprosessi toistaa samaa kaavaa kerrasta toiseen. Menetelmät sen sijaan voivat vaihdella. Suunnittelu ei perustu vain luonnosteluun, vaan se voi olla esimerkiksi muovailuvahalla muotoilua, älypuhelimella kuvaamista tai paperin repimistä.
Suunnittelua opettamalla
-
opitaan valmistamaan laadukkaita, tarkoituksenmukaisia ja esteettisiä tuotteita
-
opitaan huomioimaan eettiset, ekologiset ja taloudelliset arvot
-
oivalletaan laadun merkitys
-
kehitetään kykyä nähdä ilmeisen ulkopuolelle
-
opitaan systemaattisesti analysoimaan, yleistämään ja syntetisoimaan havaintoja
-
tarjotaan näkökulmia materiaalisen maailman ymmärrykseen ja sen kunnioittamiseen
-
harjaannutetaan luovuutta, avaruudellisen hahmottamisen taitoja sekä kasvatetaan tietämystä esimerkiksi tekniikoista, materiaaleista ja työvälineistä
Ideointia, suunnittelua vai muotoilua?
Käsitteenä suunnittelu on varsin laaja ja päällekkäinen muiden termien kanssa. Opetussuunnitelmatekstissä suunnittelu on täysin oma sisältöalueensa 1.-2. sekä 3.-6. vuosiluokilla. Lisäksi suunnittelua käytetään myös yleiskäsitteenä ideoinnin, kokeilun, ja muotoilun sisältöalueiden yhteydessä viittaamaan esimerkiksi käsityön vaiheittaiseen työsuunnitelmaan tai tuotesuunnitteluun.
7.-9. vuosiluokilla sana suunnittelu on vaihtunut sisältökuvauksissa muotoiluksi. Suomen kielessä muotoilija ja suunnittelija ovatkin usein toistensa synonyymejä, joskin muotoiluun liitetään yhteiskunnallisempia ja kulttuurisempia konnotaatioita.
Tässä oppimateriaalissa ymmärrämme suunnittelun laajasti osana kokonaista käsityötä. Toisaalta suunnittelulla voidaan viitata menetelmään kuten virtuaalinen suunnittelu, visuaalinen suunnittelu tai vaikkapa luonnostelu. Toisaalta suunnittelu kuvaa prosessia, jossa ongelmanratkaisun keinoin tavoitellaan jotain määrättyä lopputulosta.
oPSIN 2014 SISÄLTÖALUEET VUOSILUOKITTAIN
Sisältöalueet
1.-2. lk
S1 Ideointi
S2 Kokeilu
S3 Suunnittelu
S4 Tekeminen
S5 Dokumentointi
S6 Arviointi
Sisältöalueet
3.-6. lk
S1 Ideointi
S2 Suunnittelu
S3 Kokeilu
S4 Tekeminen
S5 Soveltaminen
S6 Dokumentointi ja arviointi
Sisältöalueet
7.-9. lk
S1 Innovointi
S2 Muotoilu
S3 Kokeilu
S4 Dokumentointi ja arviointi
S5 Tekeminen
S6 Työturvallisuus
S7 Yrittäjämäinen oppiminen
S8 Tiedostaminen ja osallistuminen
Erilaisia lähtökohtia - erilaisia ongelmia
Suunnittelu on erilaista riippuen suunnittelun lähtökohdasta. Kysymyksenasettelu eroaa varsin olennaisesti riippuen siitä, onko käsityön lähtökohta ilmaisuun vai muotoiluun ja teknologiaan perustuvaa. Ilmaisullinen suunnittelu korostaa kokemuksen merkitystä. Inspiraatio siirtyy osaksi käsityötuotetta ja suunnittelutehtävän konteksti on olemassa. Muotoiluun ja teknologiaan perustuva suunnittelu ammentaa puolestaan käyttäjälähtöisestä ja ongelmakeskeisestä tehtävänannosta. Siinä suunnittelukonteksti luodaan itse määrittelemällä suunnittelua sääteleviä tekijöitä kuten käyttäjä, käyttötarkoitus tai toimintaperiaate.
Suunnittelija joutuu siis esittämään itselleen eri tavoin kysymyksiä kohdatessaan erilaisia suunnitteluongelmia. Ilmaisullisuuteen perustuva suunnittelutehtävä voisi perustua esimerkiksi seuraavan kaltaisille kysymyksille:
Millainen käsinukke syntyy sadun innoittamana?
Millainen saunomisen tuoteperhe syntyy metsäretken ajatusten pohjalta?
Muotoiluun ja teknologiaan perustuva suunnittelutehtävä voisi puolestaan lähteä liikkeelle seuraavista kysymyksistä:
Miten suojaudun pimeällä liikenteessä?
Miten saan toimivan valaisimen omaan huoneeseeni?
Tutustu tarkemmin opetushallituksen käsityön tukimateriaaleihin:
Ilmaisu, muotoilu ja teknologia käsityön oppimistehtävän pohjana
Kokemuksesta toteutukseen,
suunnittelukonteksti jo olemassa
Ongelmasta toteutukseen,
suunnittelukonteksti luodaan itse.
Mikä on suunnitelma?
Suunnitelma voi olla tekninen suunnitelma mittoineen, työohje, piirustus paperilla, muovailtu hahmotelma tai vain päänsisäinen idea. Suunnitelma voi olla pitkälle viety esitys siitä, miten käsityö tullaan valmistamaan tai se voi olla oivallus ongelmanratkaisuun.
Käsitöitä on hyvin erilaisia, ja suunnitelman muoto riippuukin myös valmistettavasta tuotteesta. Koulussa suunnitelman tarkoituksena on toimia oppilaan ajatusten peilinä, sillä opettaja ei pääse arvioimaan ideaa oppilaan pään sisälle. Suunnitelma onkin sekä kommunikaation että oman ajattelun väline, jossa oma idea tuotetaan näkyväksi kuvin ja sanoin. Analogiat, metaforat, samankaltaisuudet ja intuitiivinen ajattelu ovat hyviä apuvälineitä vielä olemattomien tuotteiden kuvailuun ja visualisointiin.
Ajattelu ja konkretia suunnittelussa
Suunnittelun vaatimukset monipuolistuvat yhdessä käsityötaitojen kasvamisen myötä. Taitojen kasvaessa suunnitteluun lisätään ulottuvuuksia ja opettajan tuella oppilas oppii hahmottamaan käsityön valmistusta sääteleviä tekijöitä.
Käytännössä suunnitelma voi alaluokilla tarkoittaa kuvaa tai muovailua idean representaationa. Myöhemmin suunnitelma voi sisältää tuotteen mittojen ja materiaalin, tekniikan, resurssien ja työvaiheiden kuvauksen. Suunnnitelman teon ei tarvitse koskaan lähteä liikkeelle tyhjästä paperista, vaan opettaja voi tehdä pohjan apukysymyksineen ja näin auttaa oppilasta etenemään.
Suunnittelu monipuolistuu taitojen myötä
kuva / muovailu
+ mitat ja materiaali
+ tekniikka / työtapa
+ aika ja resurssit
+ työvaiheet
Oppilaan tekemään käsityön työsuunnitelmaan lisätään ulottuvuuksia sitä mukaa kun taidot kasvavat.
Lähteet
Anttila, P. (1992). Käsityön ja muotoilun teoreettiset perusteet. WSOY: Porvoo.
Anttila, P. (2007). Taidon taitaminen. Teoksessa H. Kotila, A. Mutanen & M. Volanen (toim.), Taidon tieto (s. 77-96). Helsinki: Edita.
Aspelund, K. (2010). The design process (2nd ed.). New York, NY: Fairchild Books.
Fasciato, M. (2002) Designing - what does it mean at Key Stages 2 and 3? Teoksessa Sayers, Morley & Barnes (toim.). Issues in design and technology teaching. Lontoo: RoutledgeFalmer, 27-42.
Hilmola, A. ja Syrjäläinen, E. (2014). Suunnittelu osana käsityön opetusta - mitä arviointitulokset tästä kertovat? Teoksessa Nuutinen, Fernström, Kokko & Lahti (toim.), Suunnittelusta käsin. Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua (s. 118-130). Helsingin yliopisto.
Kangas, K. (2014). The Artifact Project: Promoting Design Learning in the Elementary Classroom. Kotitalous- käsityötieteen julkaisuja nro 35. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Kangas, K. Seitamaa-Hakkarainen, P. & Hakkarainen, K. (2013). Figuring the world of designing: Expert participation in elementary classroom. International Journal of Technology and Design Education. 23(2), 425-442.
Laamanen, T-K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2014). Suunnittelutehtävät, inspiraationlähteet ja ideointi. Teoksessa Nuutinen, Fernström, Kokko & Lahti (toim.), Suunnittelusta käsin. Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua (s. 12-26). Helsingin yliopisto.
Lawson, B. (2006). How designers think? The design process demystified. Oxfords: Elsevier.
Laamanen, T-K. & Seitamaa-Hakkarainen, P. (2014). Suunnittelutehtävät, inspiraation-lähteet ja ideointi. Teoksessa A. Nuutinen, P. Fernström, S. Kokko & H. Lahti (toim.), Suunnittelusta käsin. Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua (s. 12-26). Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 36. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/153027
Morley, J. (2002). How can we meet the challenges posed by a model of practical scholarship?. Teoksessa Sayers, Morley & Barnes (toim.). Issues in design and technology teaching. Lontoo: RoutledgeFalmer, 13-26.
Nuutinen, A., Soini-Salomaa, K. & Kangas, K. (2014). Käsityön tulevaisuus elinikäisenä osaamisena – visioita, haasteita ja mahdollisuuksia. Teoksessa Karppinen, S., Kouhia, A. & Syrjäläinen, E. (toim.) Kättä pidempää: Otteita käsityön tutkimuk-sesta ja käsitteellistämisestä (203-219). Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 33. Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/43167/KATTA_PIDEMPAA.pdf?sequence=2
POPS (2014) Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014. Opetushallitus.
Pöllänen, S. & Kröger, T. (2000). Käsityön erilaiset merkitykset opetuksen perustana. J. Enkenberg, P. Väisänen & E. Savolainen (toim.), Opettajatiedon kipinöitä. Kirjoituksia pedagogiikasta (s. 233-253). Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos.
Pöllänen, S. (2009). Contextualising craft: pedagogical models for craft education. International Journal of Art & Design Education. 28(3), 249-260.
Syrjäläinen, E. (2006). Taidon opettamisen ihanuus ja kurjuus. Teoksessa L. Kaukinen & M. Collanus (toim.), Tekstejä ja kangastuksia: puheenvuoroja käsityöstä ja sen tulevaisuudesta (s. 108-118). Hamina: Akatiimi.
Yliverranen, V. (2014). Esikoululaisten käsityösuunnittelu: mielikuvitusta, eläytymistä ja leikkiä. Teoksessa A. Nuutinen, P. Fernström, S. Kokko & H. Lahti (toim.), Suunnittelusta käsin. Käsityön tutkimuksen ja opetuksen vuoropuhelua (s. 67-79). Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 36. Helsingin yliopisto.