Erilaisten toimimattomien laitteiden purkaminen, tutkiminen ja kokoaminen uudeksi on usein oppilaista hyvin motivoivaa. Oppilaita voi pyytää tuomaan kotoa erilaisia tarpeettomia esineitä tai niitä voi saada ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Esineet muokataan joksikin toiseksi käyttäen käsityötaitoja. Jos esine on rikki, mikä on pienin mahdollinen toimenpide, joka muuttaa sen jälleen käyttökelpoiseksi tuotteeksi? Loistava mahdollisuus keskustella milloin esine muuttuu roskaksi.

Havainnoidaan yhdessä ympäristön jokapäiväisiä esineitä. Etsitään esimerkkejä hukkamateriaaleista tai hukkaresursseista. Miten tuotteet voisi suunnitella uudelleen paremmin? Entä miten hukkamateriaaleja voisi hyödyntää edelleen?

​

Havainnot voidaan kerätä listaksi ja jatkaa työstöä esimerkiksi prototyypin valmistamisella. 

Arjessamme on paljon esineitä ja tekniikkaa, joiden alkuperää emme tule ajatelleeksi. Miten erilaiset laitteet  ja esineet on valmistettu? Netistä löytyy aiheeseen myös kiehtovia videoita. Oppilas voi selvittää tuotteen vaatimat raaka-aineet ja tekniikan. Tietoa käytetään hyväksi oman tuotteen työjärjestyksen tai materiaalivalintojen suunnittelussa.

Eettisyys voi olla yksi näkökulma keskusteluun. Kuinka paljon tuotteen valmistus on vaatinut käsitöitä? Onko olemassa kone, joka tekee tuotteen alusta loppuun? Esimerkiksi korut, vaatteet ja moni elektroniikkatuote eivät synny ilman konkreettista käsin tekemistä, vaikka ne ovatkin teollisia tuotteita.

Jokaisen esineen maailmassa on joku suunnitellut. Nämä esineet kantavat mukanaan valtavan määrän tietoa toisaalta nerokkaista ja toisaalta epäkäytännöllisistä suunnitteluideoista. Kun suunniteltava tuote on tiedossa, tutkitaan vastaavien esineiden hyviä ja huonoja puolia. Otetaan kuvia tilanteista, joissa esinettä on hankala käyttää tai vastavaasti kun ne on suunniteltu käyttäjäystävällisesti. Kuvat sanoitetaan oppilaan portfolioon ja niistä voidaan koota luokan yhteinen lista, josta suunnittelu etenee.

Esineet muotoutuvat aikojen saatossa kun keksitään uusia valmistustapoja ja materiaaleja tai kun muoti muuttuu. Etsitään yhdessä kuvia jonkin tuotteen kehityskaaresta ja suunnitellaan sille jatkoa. Opetellaan sanoittamaan tuotteen funktionaalisuutta tai tyyliä kuvailemalla muutosta. Mitkä asiat tuotteen kehityksessä ovat muuttuneet? Onko kehityskaari aina positiivinen?

​

Tehtävä voi toimia lämmittelytehtävänä antaen näkökulmia oman vastaavan tuotteen suunnitteluun tai sen ympärille voi rakentaa kokonaisen kurssijakson tavoitteen. Opettajan avulla oppilaat osaavat katsoa riittävän kauaksi historiassa ja näin löytää eroja eri esineiden välillä. 

Avoimen suunnitteluongelman juurisyyt avautuvat usein kysymällä viisi kertaa miksi. Esimerkiksi näin pohdittiin ongelmaa, jossa puhelimen akku on aina loppu:

​

1. Miksi puhelimen akku on loppu? 

2. Koska sitä ei ole ladattu. Miksi?

3. Koska heräsin myöhään aamulla. Miksi?

4. Koska olin väsynyt. Miksi?

5. Koska pelasin puoliyöhön.

Ratkaisuna iltaisin on puhelimeton tunti, jolloin kännykkä laitetaan lataukseen. Suunnitellaan latauspiste, johon puhelin varmasti laitetaan oikeaan aikaan.

Käyttäjälähtöisessä tutkimuksessa tiedon kerääminen on ensiarvoisen tärkeää. Suunnittelun lähtökohtana voi toimia esimerkiksi haastattelukierros: millainen on hyvä jakkara, valaisin tai patakinnas? Miksi? Oppilaat voivat haastatella toisiaan, koulun henkilökuntaa tai vaikka vanhempiaan. Vastausten perusteella tunnistetaan olennaisia ominaisuuksia, jotka suunniteltavan tuotteen tulee täyttää, kuten: patakintaan tulee olla riittävän paksu. (Ilmiselvätkin asiat kannattaa kirjata - nimittäin jokaisesta kodista löytyy liian ohut ja huonosti suunniteltu patakinnas). Opettaja ohjaa prosessia antamalla apukysymyksiä, tuoden siten esiin suunnittelua sääteleviä tekijöitä.

Mennään oikeaan ympäristöön havainnoimaan, mikä tilassa toimii hyvin ja mikä huonosti. Esimerkiksi koulun ruokalassa havainnoidaan, onko ruuan ottaminen sujuvaa ja millainen melutaso on. Kotona keittiössä puolestaan voidaan havaita, että säilytystilaa on vähän. 

Havainnoidaan kaikilla aisteilla ja käytetään myös tekniikkaa apuna. Melua voidaan tutkia desibelimittarilla tai voidaan järjestää kysely, onko käyttäjien mielestä tila meluisa.

​

Etenkin pienet oppilaat tarvitsevat opettajan apua täsmällisten huomioiden tekemiseen, mutta myös he ovat taitavia havainnoimaan!

Joskus suunnittelussa on tärkeää tietää, kuinka paljon ja usein suunniteltavaa tuotetta käytetään tai kuinka monta vastaavaa tuotetta käyttäjällä on jo ennestään. Tuotteen ominaisuuksia voidaan arvioida tätä tietoa vasten. Esimerkiksi oppilaat ovat laskeneet vaatekaappinsa sisältöä ja pohtineet, mitä vaatteita he vielä tarvitsisivat. Joskus huomataan, että kaapista löytyy monta paria villasukkia, mutta niitä ei tule koskaan käyttäneeksi. Miksi? Onko syy sukissa vai käyttäjän tottumuksissa?

Vaatteiden ohella voidaan laskea keittiövälineitä, elektroniikkaa, harrastusvälineitä jne.

Milloin valaisin on valaisin ja löylykauhaa voidaan sanoa löylykauhaksi? Näiden näennäisten itsestäänselvyyksien pohtiminen auttaa olennaisen suunnittelutiedon äärelle. Löylykauhalla täytyy voida heittää vettä kiukaalle. Veden tulee pysyä astiassa, mutta onko sen oltava kovera kuppi ja onko kauhassa oltava pitkä varsi? Onko materiaali aina metallia? Millaisia muovisia ja puisia kauhoja löytyy? Voisiko vettä ruiskuttaa kiukaalle? Perinteinen löylykauha on eräänlainen hyvien suunnitteluideoiden tiivistymä. Muodolle ja materiaalille on käytännölliset perusteet. Jos näitä muutetaan, onko kyse enää löylykauhasta?

​

Kerätkää kuvia suunniteltavista esineistä ja nimetkää viisi olennaista piirrettä, jotka tekevät esineestä juuri sen mikä se onkin. Perustelkaa vastaukset.

Mikä kyllästyttää? Jos saisit muuttaa maailmassa jotain, mitä se olisi? Mistä unelmoit? Mikä on mukavaa?  

Mietitään ryhmissä edellisiä kysymyksiä. Oppilaat kirjoittavat kaiken mieleensä tulevan tarralapuille. Vastauksia teemoitellaan yhdessä suunnitteluongelman rajaamiseksi.

​

Teemoittelun jälkeen suunnitteluongelmaa voidaan edelleen tarkentaa muilla Ota selvää -kategorian tehtävillä.

​